Kasvukipuja
Eli kuinka perustaa sali ja polttaa itsensä loppuun. Oman valmennuspalvelun perustaminen nuorena ei ole helppoa. Nykyään asioihin osaa onneksi suhtautua leppoisammin.
Perustin Suomen ensimmäisen CrossFit-salin aikana, jolloin ilmiö oli nykyiseen verrattuna pienen piirin näpertelyä. Kunnianhimo ajoi omille poluille vielä siinäkin vaiheessa, kun CrossFitista tuli valtavirtaa.
Alku
Vaikka olin fyysinen ja pidin liikkumisesta, en onnistunut nuorena tarrautumaan liikuntaharrastuksiin. Halusin 19-vuotiaana uuden liikunnallisen minäkuvan, ja etenin lenkkeilyn aloittamisen kautta nopeasti kuntonyrkkeilyyn, ja sieltä kamppailulajeihin.
CrossFit oli 2000-luvun alussa ennen YouTubea, Googlea, sosiaalisesta mediasta puhumattakaan, verrattaen pienen piirin kokeellista harrastamista.
Vuonna 2005 videot piti vielä ladata sivuilta koneelle, ja uutta visuaalista tyyliä edustaneet videoklipit olivat vaikuttavia elämyksiä.
Kolme naista työstämässä rinnallevetoja levytangoilla ja voimavetoja* voimistelurenkailla Nasty Girls-videolla oli kuitenkin jo suorastaan tajunnanräjäyttävä kokemus.
*Voimaveto tarkoittaa leuanvetoa voimistelurenkailla aivan ylös, ja jatkoa punnertamalla voimistelurenkaiden päälle.
Ensimmäinen rakeinen kontakti vuonna 2005, ennen YouTubea.
Vallankumous alkaa
CrossFit edusti uutta, kuntoilun piirissä vallankumouksellista harjoittelutapaa aikana, jolloin kuntosali tarkoitti tylsää, laitteilla täytettyä huonetta.
Harjoittelun kannalta turhien laitteiden sijaan CrossFit esitteli levytankoja, voimistelurenkaita, kiipeilyköysiä, kahvakuulia ynnä muita tuolloin umpiharvinaisia välineitä ja varusteita - ja suositteli niitä jopa tavallisille kuntoilijoille!
Liikunnan revoluutio alkoi, kun keskustelu siitä, onko naisen edes mahdollista vetää leuanvetoja vaihtui suoraan siihen, kuinka monta voimavetoa nainen voi vetää kerralla.
Tulokset perustuivat selkeästi numeroihin, ja olivat konkreettisia. Vartalot vaikuttivat tönkköjen kehonrakentajien sijaan urheilullisilta ja toiminnallisilta.
Kuntoilu pelkkä ulkonäkö mielessä menetti heti hohtoaan: toiminnallisuuteen pyrkiminen tuottaa sivutuotteena myös jäntevän vartalon!
Hahmottelua
Avasin ensimmäisen salini muutaman mutkan kautta Helsingin Kalasatamaan vuonna 2007. Välineitä oli vaikea saada, ja osa piti tehdä itse. Harjoitteet ja välineet olivat pääosin suurelle yleisölle tuntemattomia.
Alku aina hankala, varsinkin, jos tuotteen myyntiin ei ole kunnon käyttöohjeita. CrossFit oli liikuntamaailman anarkistinen punkkari, jossa kukaan ei käskenyt. Salinpitäjät jakoivat keskustelupalstojen kautta kokemuksia virheistä ja onnistumisista.
Alkuaikojen CrossFitista puuttui rakenne, suunta, kaikenlainen jäsentely, liiketoimintamalleista puhumattakaan. Kuhina keskusteluforumeilla kasvoi, ja käyttäjäkunnan pikkuhiljaa kasvaessa ilmaantui harjoitteluun uusia ongelmia.
Heikottaa
LWUG:n nykyinen malli perustuu pitkälti yhden havainnon varaan: suurimmalle osalle kuntoilijoista kehityksen esteenä on puutteellinen voimataso. Selkokielellä: pelkällä voimaharjoittelulla voi saada vähemmällä vaivalla parempia tuloksia.
Voima on ihmisen perusominaisuus, joiden varaan muita ominaisuuksia kehitetään. Ilman sopivaa voimatasoa harjoittelu on rasittavaa, mutta tulosten kannalta usein lähes hyödytöntä.
Voimaharjoittelun liittäminen osaksi tavallisen kuntoilijan ohjelmaa eteni pikkuhiljaa: alkuun suosituksena tehdä ennen varsinaista pääharjoitusta viikon ensimmäisenä harjoituspäivänä yhtä, ja toisena päivänä toista harjoitetta.
Viikon harjoituskertoihin perustuva henkilökohtainen voimaharjoittelumalli ratkaisi yhden perustavanlaatuisen ongelman: samojen harjoitteiden säännölliseen toistamiseen perustuvan kehityksen, ja CrossFitin päivittäin vaihtuvien satunnaisten harjoitusten välisen ristiriidan.
Pakkoliikkeitä
Sali kehittyi yrityksen ja erehdyksen kautta, ja vuonna 2010 siirryin suurempiin tiloihin Helsingin Herttoniemeen.
Voimaharjoittelun osuus kokonaisuudesta kasvoi sitä mukaa, kun kokemattomat aloittelijat löysivät salilleni. Vaikka kunto-osuus tuntui jännittävältä, oli sen roolia pienennettävä ja voimaharjoittelun roolia kasvatettava.
Ohjelmat muuttuivat suullisista ohjeista lapuiksi ja lapuista viimeistellyiksi, yksilöllisiksi ohjelmiksi.
Visioni salista vei uuteen suuntaan ja salin nimi vaihtui vuoden 2011 alkupuolella Underground Garageksi.
Underground Garage 2012.
Onnistuminen tuntuu hyvältä
Yrittäjyys voi olla varsinkin kokemattomalle nuorelle emotionaalista vuoristorataa: yrittäjänä kokee stressiä, jännitystä, epätoivoa ja toivottomuutta - toisaalta myös innostumista, inspiroitumista ja onnistumisen ja luovuuden hetkiä.
Siinä, missä vuodet 2008, 2009 ja 2010 olivat raskaita ja opettavaisia, alkoi sali uudessa muodossa ja uudella nimellä pikkuhiljaa toimia.
Blogien kultakausi ja YouTuben nousukausi opettivat kirjoittamaan ja kuvaamaan. Näkyvyys ennen nykyistä someaikaa oli erilaista; vaatimattomampaa, mutta intensiivisempää.
Oma maineeni kasvoi samalla, kun vanhat vaikutteet hiipuivat. Tuntui hienolta, kun asiakkaat löysivät salille omien näkemysteni vuoksi ison Yhdysvaltalaisen brändin sijaan.
Ohjelmista saadut tulokset kehittyivät rinta rinnan salin kanssa. Periaate oli selvä: jos asian saattoi tehdä paremmin, otettiin tapa heti käyttöön.
Salin selkeitä vahvuuksia oli aloittelijaystävällisyys. Ymmärsimme luotetun apurini Ninan kanssa hyvin aloittelijan mielentilaa. Vaikka salilla nostettiin isojakin painoja, pysyi vaikutelma salista helposti lähestyttävänä.
Kun toimiva harjoittelu lyö kättä toimivan palvelumuotoilun kanssa.
Seinät kaatuvat päälle
Sali kukoisti, mutta paketti ei ollut vielä valmis ja valuviat piti korjata. Kehitys jatkui ja vuonna 2013 muutin salin oman nimeni varaan: Väinö Lestelä Performance Training.
Tasapainoilu tulosten ja tylsän harjoittelun välillä oli (silloinkin) haastavaa, mutta lopulta kokonaisuus oli eheä.
Kun yksi tapahtumaketju päättyy, seuraa kysymys: mitä seuraavaksi? Olin naivisti ennakoinut työmäärän vähenemistä sitä mukaa, kun salin toiminta virtaviivaistui ja tehostui, mutta toisin kävi.
Tein töitä aamusta iltaan, ja viikonloppuisin vähän enemmän. Lomat olivat parasta aikaa työskentelylle, sillä silloin ei ollut asiakkaita keskeyttämässä luovaa prosessia.
Vuonna 2014 väsyin ja lopetin ison salin pyörittämisen. Kun on hyvä jossakin, ja lisäksi sattuu pitämään toimestaan, on vaikeaa päästää lopullisesti irti: ennen täysimääräistä taukoa ylläpidin salia vielä muutaman vuoden pienemmässä mittakaavassa.
Sivuhuomio: kappalevalinnat ovat salinpitämisen haasteita. Taustamusiikki luo tunnelmaa, mutta samoihin kappaleisiin kyllästyy nopeasti. Varannon on siis oltava suuri. En pystynyt lopettamisen jälkeen enää kuuntelemaan salilla soineita kappaleita, vaan ne aiheuttivat voimakasta pahoinvointia - loppuunpalamisen merkki sekin.
Harjoittelua hyvässä seurassa - omat voimavarat oli tosin käytetty.
LWUG ja uusia visioita
Pidin pitkän tauon liikunnasta ja keskityin kokonaan muihin asioihin, kunnes lopulta uudet tuttavuudet mahdollistivat salin perustamisen uudestaan - stressittömästi, kompaktissa tilassa ja hauskanpito edellä.
LWUG perustuu lähes vuoden kestäneen aiemman kokeilun varaan, jossa salin ohjelmarunkoa oli samoissa tiloissa koeajettu pienen ryhmän voimin.
Uuden salin perustaminen oli uusi tuttavuus myös itselleni ja alusta alkaen oli selvää, että salin perimmäinen luonne jalostuu pikkuhiljaa. Luonnollisen kehityksen kannalta tärkeintä on pitkäjänteisyys, ja hiljaa hyvä tulee.
Salin pitäminen vertautuu mielessäni ravintolamaailmaan: uudistuminen on tärkeää, ja teemoja voi vaihdella. Harjoittelu LWUG:lla pohjaa kokemuksen kautta testattuihin metodeihin, mutta kokonaan uusissa puitteissa.
Pingistä, voimaharjoittelua, ainutlaatuinen tunnelma ja auringon paistaessa ovet auki - niistä on vuonna 2022 perustettu LWUG tehty!
Kiinnostuitko harjoittelusta LWUG:lla? Lue lisää ohjelmista ja aloita!